myös ulkona luonnossa vielä, ja minun puikoilla. Olen ihastunut Nalle Aloe Veran vihreään lankaan, ja se näkyy….tein vielä yhdet unisukat edellisessä postissa mainitulla pitsikuviolla:
Vihreää pitsiä aina vaan
Ja sitten siirryin hiukan haasteellisempaan eli Kerttu-sukkiin. Ohje oli tosi selkeä, mutta täytyy sanoa että ensimmäisen sukan kanssa olin ajoittain aivan hukassa ja painelin vaan “silmät kiinni” eteenpäin, pahinta peläten ja parasta toivoen. Toisen sukan kanssa olikin kaikki jo paljon helpomaa, ja valmista syntyikin sitten aika nopeasti. Poikkesin hiukan ohjeesta koska tein vain lyhyet varret ja tiimalasikantapään – nämä kun on unisukat niin ei vahvistuksia tarvita, mielestäni ainakaan.
Ja tulihan taas vastaan uusi opetus aloittelijalle; kun sanotaan että yhteen työhön pitää langan olla samasta erästä niin siihen ON syy: vaihdoin lankaakerää kesken työn ja sukista tuli ihan eri väriset – vaikka väri on nimeltään aivan yksi ja sama! Onneksi tuo väriero ei erotu niin hyvin huoneenvalossa, tuossa auringonvalossa otetussa kuvassa se näkyy kyllä todella selkeästi. Kun katsoo tuota alempaa kuvaa niin se näyttää siltä kuin sukan varvasosa olisi tehty kokonaan toisella langalla.
Kaksiväriset Kertut
Ihan kuin kaksi eri lankaa
Kerttu-malli on kiva tehdä ja kun se oikea rytmi löytyy niin ei kovin vaikeakaan, ja aloitin jo toisen parin (en kylläkään enää samalla vihreällä langalla, believe it or not) – siitä kuvia ensi postissa.
Pitsisukkien tekeminen on varsinaista jännitysnäytelmää; aina uuden kuvion kanssa alun ensimmäiset kerrokset näyttävät miltä lie-hutulta, silmukkasekasotkulta, ja sydän pampattaen sitä miettii purkaako koko työ, vai jatkaako vaan sitkeästi eteenpäin. Kun uskoo annettuun ohjeeseen ja jatkaa vaan eteenpäin, niin pikkuhiljaa alkaa sukan kuvio hahmottumaan. Uskomaton tunne kun huomaa, että oman sukan kuviosta tulee juuri sellainen kuin oli tarkoituskin 
Ikuisuusprojekteista sen verran, että mäyräkoiran takista on selkäosa valmiina, vielä pitäisi tehdä se kaikista vaikein osuus eli VIRKATA reuna takkiin…tätä työtä ei syyttä kutsuta ikuisuusprojektiksi! Viimeisestä virkkauskerrastani kun on vielä kauemmin aikaa kuin ala-asteen sukkakokeiluista….
Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!
