Paljon on vettä virrannut

siitä, kun viimeksi tänne mitään kirjoitin. Aika tuntuu keväällä menneen ihan kaikkeen muuhun, toki sukkiakin on syntynyt.  Tein siskolle ja kahdelle tyttärelleen koesukat:

Koe-Kertut

Koesukat II

Koe-Pinjat

Tämän lisäksi ystävälle syntyi myös samanlaiset sukat kuin tuossa keskimmäisessä kuvassa, ja tällä hetkellä on kaksi paria puikoilla. Mitään muuta en sitten kai osaakaan tehdä neuloen kuin sukkia. Tilauksessa on myös sukat pienelle siskonpojalle ja miehelleen, langat on hankittu mutta pitää vielä vähän tutkia kokoasioita – tähän asti kun olen tehnyt sukkia vain naisten kokojen mukaan.

Ostin jokin aika sitten uuden kameran, ja sen kanssa on sitten tullut testailua silloinkin, kun olisi pitänyt olla niitä sukkia tekemässä. Ohessa pari kuvaa, lisää tulee taatusti ylihuomenna alkavan kesäloman aikana. Onhan nämäkin sarjaa Aloittelijan aikaansaannoksia 🙂

Mäyräkoira mietteissään

Mirabella Räpsyripsi

Sateen jälkeen

Myrskylintu

Ystävältä saatu daalia kukkii kauniisti

Socks in English

Englantia hiukan pidemmällekin opiskelleena ajattelen, että kieltä olisi myös syystä osata, ja niinpä uskallauduin yksi ilta taas Ravelryn sivuille. Katselin sieltä sukkaohjeita ja ihmeekseni luulin ainakin osaavani myös tulkita niistä muutamaa, kuten *1. row K2, YO, K3, SSK, K2tog, K3, YO, K2, 2. row: purl*

Eipä siis kuin tuumasta toimeen, ensin aloitin yhden Cookie A:n mallin, mutta tehtyäni ensimmäisen varren työ meni purkuun, koska jälki oli mielestäni suttuista, ehkä oli liian paksua lankaa tms.

No, sitten seuraavan mallin kimppuun (mistä ylläoleva ”koodi”) Ohje oli suorastaan järkkyhelppo, kuvio koostui vain kahdesta rivistä josta toinen oli oikein tai nurin, riippuen kohdasta. Mikä veikeintä, sukan varteen tuli kivat aaltokuviot ihan vaan ohjetta seuraamalla, WOW-faktori täyttyi näin aloittelijalle siinä siis täysin!

Käännetty varsi

Muu kuvio oli hauskaa kalanruotomaista kuviota, jota oli helppo tehdä.

Erottuuko kalanruoto?

Tein sukat 3.0 puikoilla ja lankana oli Novitan Nalle, niistä tuli kuitenkin noilla pienemmillä puikoilla sen verran napakat, että ne oli minulle pienet. Niinpä ne päätyivät työkaverin jalkaan, joka ystävällisesti vielä suostui niitä poseeraamaan:

Valmiit sukat uudella omistajalla

Vähän ujostuttaa

Tämänhetkinen työ on sitten kauluri joululahjapakettiin, siinä riitää ihmettelemistä kun pitää pyöritellä 120-139 silmukkaa sukkapuikoilla. Teen kauluria Marjaretken Mustikka-langasta, ja ilmeisesti ko langan kanssa pitää olla erityisen varovainen koska se on noutajani suosiossa, edellisessä postauksessa olleet Marjaretki Puolukka-sukat kun saivat jo nyrkinkokoisen reiän kantapäähänsä jouduttuaan hetkeksi Ahkeran Apurin hellään käsittelyyn…

Ahkera apuri aina valmiina käsitöihin

Niitä näitä

Ihme ja kumma, mutta kaiken kiireen keskellä on syntynyt jotain valmistakin. Tein isälle isänpäivälahjapakettiin miehekkäät (?!) Kerttu-sukat 7-veikasta, toivottavasti on sopivan kokoiset.

Isän Kertut

Edellisten Puolukka-sukkien jäätyä liian pieneksi tein itselleni uudet sellaiset ihan normisukkina, lanka siis Novitan Marjahetki Puolukka. Värit on edelleen mielestäni herkulliset, mutta raitoja on vähän vaikea saada menemään kohdalleen, onnistuin siinä mielestäni kuitenkin muuten paitsi ihan varpaan kärjessä (*damn*).

Uusi Puolukka-kokeilu

Olen huomannut ettei meinaa pinna riittää kovin suuriin töihin, jopa kaulahuiveja on kaksi kpl kesken kun ei muka jaksa eestaas nitkuttaa metrikaupalla. Ja se mäyräkoiran takki myös….sukat tuntuu olevan kyllä aika passeli projekti tällaiselle lyhytpinnaiselle hermostuneelle neurootikolle 😉

Jotain uusia elämyksiä kuitenkin tälläkin kertaa, olin jo pitkään katsonut että sukkien ylivetokavennukset jää eri näköiseksi kuin kaksi-oikein-yhteen, ja muutenkin niistä tulee epätasaisen näköiset. Eipä hätää, kiitos nykymaailman hienon teknologian, löysin netistä ohjeet SSK-kavennukseen, JESH! Sillä tulee niin nättiä jälkeä että, ilman SSK:ta en enää aio kavennuksia tehdä.

Viime aikoina olen yrittänyt opetella englanninkielistä neulontasanastoa, mikä on kyllä oma taiteenlajinsa sekin – varsinkin kun suomalainenkaan sanasto ei ole ihan hallussa vielä. Tilasin nimittäin Cookie A:n kirjan Sock Innovation, ja siinä on niin kivoja ohjeita, että toivon mukaan ne motivoi opettelemaan myös sanaston. Onneksi netistä löytyy avuliaita ja kokeneempia neulojia, jotka ovat näitä termejä jo meille muille suomentaneet.

Ja seuraavaksi joululahjojen kimppuun, onkin jo korkea aika aloittaa!

Kerttu vielä kiellon päälle

eli vielä yhdet Kertut tein varmistaakseni että osaan oikeasti 😉 Seiska veikka lankaa oli jäänyt yli, ja 3,5mm puikoilla kun sitä neuloin niin tuli sen verran takakireet sukat että ne pysyy pystyssä vaikka itsekseen….

Kerttu kokeilu numero 2

Tällä kertaa tein vahvennetun kantapään ja ilokseni totesin, että vahvennetun kantapään saan jo onnistumaan ilman kamalaa reikämäärää siinä kohtaa missä 1. ja 2. puikot ja 3. ja 4. puikot yhdistyy jälleen kantapään jälkeen…tiimalasikantapäässä siihen jää edelleen kaikista silmukanpoimintayrityksistä huolimatta pikkurillin pään kokoiset reiät – vinkkejä tämän rei’ityksen taklaamiseen otetaan vastaan!

Reikiä nolla!

Lisäksi tein tällä kertaa alkuperäisen ohjeen mukaan joustineuleen siten, että neuloin 1o, 1n, ja nuo oikeat aina kiertäen. Joustinneuleesta tuli mielestäni siistimpi ja napakampi, ja kuvio jatkuu nätisti kantapäähän asti. Tätä käytän taatusti jatkossakin!

Varsin napakka sukanvarsi

Täytyy sanoa että pitsikuvion kerrosten ihmettely alkoi nyt jo vähän tympimään eli selkeästi breikin paikka -seuraavaksi sitten jotain ihan muuta, vaikka kyllä tämä Kerttu-ohje tallennetaan taatusti tulevia sukkia varten!

Kovin on vihreetä

myös ulkona luonnossa vielä, ja minun puikoilla. Olen ihastunut Nalle Aloe Veran vihreään lankaan, ja se näkyy….tein vielä yhdet unisukat edellisessä postissa mainitulla pitsikuviolla:

Vihreää pitsiä aina vaan

Ja sitten siirryin hiukan haasteellisempaan eli Kerttu-sukkiin. Ohje oli tosi selkeä, mutta täytyy sanoa että ensimmäisen sukan kanssa olin ajoittain aivan hukassa ja painelin vaan ”silmät kiinni” eteenpäin, pahinta peläten ja parasta toivoen. Toisen sukan kanssa olikin kaikki jo paljon helpomaa, ja valmista syntyikin sitten aika nopeasti. Poikkesin hiukan ohjeesta koska tein vain lyhyet varret ja tiimalasikantapään – nämä kun on unisukat niin ei vahvistuksia tarvita, mielestäni ainakaan.

Ja tulihan taas vastaan uusi opetus aloittelijalle; kun sanotaan että yhteen työhön pitää langan olla samasta erästä niin siihen ON syy: vaihdoin lankaakerää kesken työn ja sukista tuli ihan eri väriset – vaikka väri on nimeltään aivan yksi ja sama! Onneksi tuo väriero ei erotu niin hyvin huoneenvalossa, tuossa auringonvalossa otetussa kuvassa se näkyy kyllä todella selkeästi. Kun katsoo tuota alempaa kuvaa niin se näyttää siltä kuin sukan varvasosa olisi tehty kokonaan toisella langalla.

Kaksiväriset Kertut

Ihan kuin kaksi eri lankaa

Kerttu-malli on kiva tehdä ja kun se oikea rytmi löytyy niin ei kovin vaikeakaan, ja aloitin jo toisen parin (en kylläkään enää samalla vihreällä langalla, believe it or not) – siitä kuvia ensi postissa.

Pitsisukkien tekeminen on varsinaista jännitysnäytelmää; aina uuden kuvion kanssa alun ensimmäiset kerrokset näyttävät miltä lie-hutulta, silmukkasekasotkulta, ja sydän pampattaen sitä miettii purkaako koko työ, vai jatkaako vaan sitkeästi eteenpäin. Kun uskoo annettuun ohjeeseen ja jatkaa vaan eteenpäin, niin pikkuhiljaa alkaa sukan kuvio hahmottumaan. Uskomaton tunne kun huomaa, että oman sukan kuviosta tulee juuri sellainen kuin oli tarkoituskin 😉

Ikuisuusprojekteista sen verran, että mäyräkoiran takista on selkäosa valmiina, vielä pitäisi tehdä se kaikista vaikein osuus eli VIRKATA reuna takkiin…tätä työtä ei syyttä kutsuta ikuisuusprojektiksi! Viimeisestä virkkauskerrastani kun on vielä kauemmin aikaa kuin ala-asteen sukkakokeiluista….

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Ja niitä sukkia sitten

Edellisestä päivityksestä vierähtikin sitten vähän enempi aikaa, kuin oli alunperin tarkoitus, joten tämä posti on pitkä – varoituksen sana siis, koska sukkaa on pukannut melko tavalla.

Olin aina kadehtien huokaillut niiden taiturien perään, jotka kuin taikaiskusta naksuttelivat menemään sukkaa toisensa perään puikoistaan loihtien. Tähän ikään asti ainoa lievästi_enempi_kuin_hiukan_traumaattinen sukkakokemus oli edelleen peräisin ala-asteelta, jossa opettaja huokaili selkäni takana kun nitkuttelin hikisin käsin täysin muotopuolta tekelettä kasaan – ei liene mikään ihme että sukat jäi silloin vaiheeseen 1,5, eli sain valmiiksi tasan 1,5 sukkaa ja jätin siitä vaiheessa koko projektin kesken koska aikaansaannos oli karua katseltavaa jopa 12-vuotiaan silmin; sukat olivat täysin muotopuolet, ja varret niin tiukat ettei niistä mennyt käsikään sisään ja sukkaosa sitten tehty enempi jauhosäkkiä mallina käyttäen.

Ajatus sukkien teosta on kuitenkin näköjään kypsynyt hiljaa alitajunnassani, jo noiden ensimmäisten käsityökokeilujen aikana, koska eräänä päivänä otin käsiini Novitan perussukkaohjeen, ihan vain lukeakseni sen läpi ja katsoessani ymmärränkö ylipäätään mitä siinä sanotaan. Mielestäni ymmärsin, joten seuraavaksi eikun silmukat puikoille!

Niinhän se on, että teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Niin todisti tämä ensimmäinen sukkakokeiluni myös.

Ehkä hyvä norsulle, muttei minulle

Tein kantapalan liian pitkäksi, eikä siihen auttanut mitkään maailman kavennukset että sukan olisi saanut sitten normaalikokoiseksi. Ei ainakaan minun taidoillani, vielä tuossa vaiheessa. Enkä edes tajunnut aloittaa kavennuksia heti, vaan kantapään taaksejäännistä helpottuneena pistelin menemään sileää neulosta, ennenkuin tuli mieleen että eikös tän pitäisi jo alkaa kapenemaan jostain päin… Jos oikein paljon mielikuvitusta käyttää niin onhan tuossa ainakin varsi, kantapää ja kärki mukana. Lisäksi en tajunnut, kuinka suuri merkitys lopputulokseen on a) puikkojen koko ja b) langan paksuus, mutta se ei niin iso juttu vielä ollutkaan, kun tarkoituksena oli tässä vaiheessa vasta testata, onnistunko ylipäätään tekemään ohjeen alusta loppuun asti. Tunnustan kyllä purkaneeni kantapään ainakin kolmessa eri otteessa, ja lisäksi kun poimin silmukat kantapään jälkeen puikolle, en lukenut ohjetta niin tarkkaan että olisin tajunnut avainsanan olevan ”neulo silmukat kiertäen oikein”, joten noihin kohtiin jäi suuret reiät.

Voiko tätä nyt kutsua vahvennetuksi kantapääksi?

No, ekan virheanalyysin jälkeen sitten uutta putkeen (tosin en vielä tässäkään vaiheessa ollut hankkinut pienempiä puikkoja, joten isot tuli näistäkin)

Sminky Pinky sukkakokeilu

Myönnettävä on, sen verran yllytyshullu olen, että piti alkaa jo toisen parin kanssa raitakokeilut, vaikkei tekniikkakaan ollut vielä kohdallaan….mutta kun oli tuota ylimääräistä pinkkiä lankaakin! Vähän isot on nämäkin sukat, mutta niinkuin sanottu, niin nyt olin varuillani kantalapun koon kanssa, joten muoto on ehkä enempi ihmisen jalalle sopiva.  Entä mitä tästä raitakokeilusta sitten seurasi, no tietysti yllytyshullun kokeilu numero 3….eli pitsisukat.

Varsin tuhdit pitsisukat

Löysin nimittäin pitsikuvion ohjeen, jota ymmärsin jotenkuten (ainoa kriteerit tässä vaiheessa ohjeiden valintaan), joten tätähän piti heti kokeilla. Uskalikkona muunsin jo ohjettakin sen verran että tein näihin omiin sukkiin ensin helmineuleella varret. Puikot on edelleen liian suuret tässä, mutta pistän kokeilun piikkiin. Kuviossa on kohta, jossa 4 silmukkaa piti neuloa yhteen ja siinä tunnustan fuskanneeni, käyttäen apuna virkkuukoukkua. Takakireä täti kun tekee liian kireitä silmukoita muuten, ja tuntuu että tuo kuviohan olis ihan levähtänyt jos olisin alkanut kovasti silmukoita venyttelemään.

Ja tässä vaiheessa (vihdoinkin) meni jopa humanistille jakeluun, että sukkapuikot voisivat olla pienempää kokoa kuin 4, ja lanka jotain muuta kuin 7 veljestä. Tosin eka norsunsukka tehtiin Isoveli-langalla, täten edesauttaen sukan muodotonta kokoa…

No, eikun Menita Outletiin ostoksille ja hommiin. Ostin Novitan Nalle Marjaretki Puolukka-lankaa sen herkullisen värin ja siinä olevan aloe vera – ja jojobaöljykäsittelyn vuoksi.  Kuvaa ei näistä sukista ehtinyt ottaa, koska ehdin antaa nämä sukat jo työkaverille, niistä kun tuli piirun verran liian pienet. Eipä niissä mitään uusia juttuja ollut mukanakaan, aivan perussukat ja kokeilu pienemmällä puikkonumerolla. Tuo väri oli kyllä niin ihku että teki melkein mieli syödä sukat!

Pienemmät puikot (3,5) hankittuani tein toisen pitsisukkakokeilun, ja tällä kertaa vaihdoin myös kantapään tiimalasikantapääksi. Lanka on Nalle Aloe Veraa, ja kun nämä on unisukiksi tarkoitettu, niin en kovin kummosta varttakaan alkanut tekemään. Tiimalasikantapää oli uusi tuttavuus, ja oikeastaan aika tervetullut sellainen, varsinkin koska edellisen pitisukkaparin kanssa pitsikuvion kerrosten laskeminen samaan aikaan kantapään kavennuskerrosten kanssa hipoi jo tämän humanistin matemaattisen sietokyvyn rajoja.

Uudenlaisen kantapään kokeilu

Ja pitsikuviokin pysyy paremmin kasassa mielestäni, kun puikot oli pienemmät:

Pitsiä ja langanpätkiä

Langanpätkiä vilahtelee kuvissa siellä täällä, koska olen todella huono päättelemään töitäni, edelleen odottelen sitä pientä apuria jolle voi valmiit työt heittää suoraan puikoilta viimeisteltäviksi…noutaja ilmottautui jo tehtävään, mutta siltä puuttuu selkeästi tarkkuutta työhön, koska se puree reiät pääteltävien lankojen lisäksi pitkin poikin työtä.

Siinä se sitten melkein onkin, lisäksi on syntynyt yksi sukkapari peruskaavalla kaverille unisukiksi, tein nämä Austermannin Step Cocktaililla ja pätkävärjätystä langasta syntyvä kuvio on sen verran hauska etten lähtenyt siihen kehittämään ylimääräisiä venkuloita:

Nimipäiväsukat

Lisää sukkia ja uusia pitsikuvioita on kehitteillä, ja kesken on Pampula-langasta tehtävä huivi, johon ostin numeron 15 puikot (en tiennyt niin suuria olevan edes olemassa), ja pitää myöntää että 3,5 puikkojen jälkeen noiden isojen puikkojen kanssa heiluminen kysyy luonnetta – ja tilaa.

Lisäksi tekeillä on ikuisuusprojektina (kaikilla käsityöihmisillä lienee ainakin yksi sellainen..) poncho, jota nitkuttelen kansaan aina kun tarvitsen tauon sukkapuuhista. Eilen aloitin myös takin mäyräkoiralle, onpahan nakkiparalla sitten taas yksi syy lisää kulkea häveten matten kanssa raitilla 🙂

Loppusanoiksi sen verran, että sukkaprojekti on ollut todella antoisa kokemus alun vaikeuksista (ja ihmeellisistä sukkamalleista) huolimatta; kaikkien näiden vuosien jälkeen, jotka luulin olevani sukkaluuseri, olen sittenkin jo kohta (ehkä melkein) sukkamasteri, jesh! Että käsityön opettajalle vaan terveisiä, kyllä vasuritkin osaa!

PS: tosi vaikea kuvata sukkia omassa jalassa, pahoittelen ajoittaista epätarkkuutta tai outoja kuvakulmia – tämäkin lienee oppimisen kautta kehitettävissä.

Alussa oli…..

No, ei ehkä sentään ihan ”suo, kuokka ja Jussi”, mutta melkein, eli ”minä, lankaa ja puikot”.

Viime syksynä ostin äkillisen insiraation vallassa ruokakaupasta Novitan muutamaa lankaa, sukkapuikot ja tavalliset puikot, ja istuin sohvalle ihmettelemään että mites se silmukanluonti menikään.

Sain kuin sainkin räpellettyä kasaan suljetulla joustineuleella säärystimet. Lanka oli tosi paksua, taisi olla Mamboa, mikä meinaa sitä että säärystimet eivät mene sievästi rullalle jalassa, vaan valuvat suorana maahan asti. Eli kokeilun piikkiin meni tämä projetkti.

Säärystimet

Koska säärystimien tekeminen kuitenkin tuntui kivalta ja aikaansaamisen ilo oli suurta, tepastelin kirjastoon lainaamaan Stich and Bitch -kirjan, josta lueskelin lisää perustekniikoista, kuten helmineuleesta ja kavennuksista yms. Vaikka kirjaa on kritisoitu siitä että neuleohjeiden koot eivät oikein täsmää, mielestäni eri tekniikoita koskevat opastukset olivat kyllä ainakin selkeitä vasta-alkajalle.

Sen jälkeen uskalsin jo käydä käsiksi seuraavaan luomukseeni nimeltä Pipo ja Kaulahuivi, johon ohje löytyi täältä. Ohje on lasten vaatteille tarkoitettu, mutta päätin silti kokeilla – määrävä tekijä oli oikeastaan vain se, että löydän ohjeen jota osaan tulkita. Vasta-alkajan reteydellä yliarvioin pääni suuruuden (?) täysin ja tein silmukkamäärän näppituntumalla. Piposta tuli niin iso, että se valuu silmille heti kun päätä kääntää.  Olin kovin ihastunut Novitan 7 Veljestä pätkävärjättyyn Polkka-lankaan, mutta pipoa varten ko lanka oli myös liian ohutta  -ainakin meikäläisen pipoa varten. 

Muutenkin aloittelevan käsityöläisen tekeleiden meinasi heti alkuun käydä hassusti, koska toinen koirani jostain syystä ra-kas-taa neuleiden pureskelua, ja lisäksi se ison koonsa vuoksi ylettyy mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.  Sekä säärystimet että pipo on siis jo kertaalleen sen toimesta rei’itetty, joten vastapalkaksi tämä koira (joka on muutenkin täysi linssilude) saa mallata minulle kuvissa tehtyjen töiden kanssa, kuten tässä:

Pipo ja kaulaliina

 Talven aikana tein paljon tilkkuja joista ei sinänsä syntynyt mitään, mutta testailin erilaisia neulontatapoja yms.  Lisäksi aloitin hartijalämmittimen (oma malli nimeltä ”Mitähän tästäkin tulee”)  ja ponchon tekemisen tämän ohjeen mukaan, mutta jatkuvasta väärästä asennostani johtuen toinen käsi ja kyynärvarsi tulivat siinä vaiheessa talvea niin kipeäksi että jouduin pitämään tooooosi pitkän tauon.  Ja sekös hätähousua korpesi.

Välttääkseni tällaiset tauot jatkossa olen myös lueskellut ja kokeneempia konsultoinut siitä, miten löytää hyvä ja tarpeeksi rento asento neuloessa. Tämä täti taitaa olla niin takakireä luonnostaan että jos ei asiaan kiinnitä huomiota, niin painelen menemään ilta toisensa jälkeen olkapäät jäykkänä, niska kumarassa ja rystyset valkoisena puikkoja puristaen…..

Tällä hetkellä on kuitenkin täysi höyry päällä, ja joululahjasukkien yms tekeleiden suunnittelu on jo tehty – torstaina tarkoitus suunnata Menita Outletiin hakemaan lankoja suunitelmien toteuttamiseen.

Seuraavassa postauksessa uutiset Projekti Villasukasta! Aloin kaksi viikoa sitten opettelemaan sukkien tekoa ja kokemukset sekä kuvat siis tulossa – 3. pari valmistuu näinä päivinä.

Hello world!

Ensimäinen postaus blogiini  – alkaessani hiljalleen lähestyessä 40 -vee ikää ajattelin viime syksynä, että olisi kai aika haudata ala-asteen traumaattiset kokemukset käsityötunneilta, ja yrittää opetella neulomaan.

Vasenkätisenä muistan kuinka hikisin käsin yritin nitkutella lapasia kasaan oikeakätisen ohjeilla 12-vuotiaana käsityötunneilla, opettajan huokaillessa tuskastuneena selkäni takana ja kuinka sen jälkeen en ole puikkoihin koskenut.  Yksinkertaisimmankin neuleen tekeminen tuntui silloin aivan ylivoimaisen vaikealta, ja tajusin oikeastaan vasta nyt että ei mikään ihme -teinhän töitä aina itselleni ”väärin päin”, eli oikeakätisen mallin mukaan.

Viime syksynä rohkaisin mieleni ja ostin kaupasta lankaa ja puikkoja, tarkoituksena vain ylipäätään kokeilla, onnistuuko joustineule. En edes asettanut mitään tavoitteita siitä, saanko mitään valmista koskaan aikaan. Kuinka ollakaan, kärpänen puri oikein kovaa ja nyt ei aika riittäisi millään kaikkien päässäni olevien käsityöprojektien toteuttamiseen. Tarkoitukseni on tässä blogissa kertoilla aikaansaannoksistani, sekä aloittelijan kohtaamista ongelmista ohjeiden tulkitsemisen, lankojen löytämisen yms asioiden kanssa. Seuraavassa postauksessa mukana uusin opintoprojekti, villasukat!